Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.7.2022.

 

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden esteenä ollut Turkin kielteinen kanta muuttui Madridin huippukokouksessa askeleen myönteisemmäksi. Voimme jatkaa turvallisuutemme ja ulkopolitiikkamme linjan keskeisen uuden pilarin rakentamista. Jäsenyytemme Natossa tulee voimistamaan niitä elementtejä, jotka ovat muodostaneet kansallisen puolustuksemme selkärangan.

Suomesta tulee Natossa turvallisuudentuottaja – ei kuluttaja – sillä yleisen asevelvollisuuden kautta rakennetulle laajalle ja suorituskykyiselle puolustusvoimillemme ei eurooppasta löydy vertaistaan. Suomen rooli tulee olemaan Natolle kiinnostava sijaintimmekin johdosta. Meillä on valmius toimia esimerkkinä oman puolustukseen panostamisen tärkeydestä koko liittokunnalle. Liiallinen nojautuminen Yhdysvaltain poliittiseen tahtoon tai sen resursseihin ei ole eurooppalaisten Nato-maiden etu pitkällä tähtäimellä.

Kansalaistemme turvallisuus pysyy jatkossakin eduskunnan tärkeimpänä ja ensisijaisena päämääränä. Kevään ja kesän aikana kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on kasvanut huippulukemiin. Nyt asiaa pohtineen komitean esittämiin panostuksiin on ryhdyttävä, jotta asepalvelus olisi tasavertainen mahdollisuus myös naisille. Maanpuolustustahtomme nojaa geopoliittisen asemamme lisäksi kansakuntamme yhtenäisyyteen. Puolustusidentiteettimme ydin on korkea maanpuolustustahto, siihen ei saa Nato-jäsenyys tuoda mikromurtumia. Suomen paras puolustaja on myös tulevaisuudessa suomalainen itse.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon luo mahdollisuuden vahvistaa pohjoista ulottuvuutta ja Pohjoismaista rakentavaa arvolinjaa Naton sisällä. Kriisinhallinta olisi luonnollinen jatkumo sille demokratiatyölle, jota me Pohjoismaat olemme tehneet jo ansiokkaasti.

Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin mukaan Suomen ja Ruotsin liittymisprosessi tulee olemaan historiallisen nopea. Syytä onkin, sillä maailmanpolitiikan tilanne on tulenarka. Millainen on Suomen rooli ja tulevat tavoitteet ulkopolitiikan saralla? Miten rakennamme linjaamme, kun olemme samaan aikaan niin EU:n ja Naton jäseniä. Kaventuuko liikkumavaramme, kun päätöksentekoa tehdään kasvavasti yhdessä muiden maiden kanssa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelyyn tulemme tarvitsemaan kunnianhimon lisäksi omien arvojemme ja turvallisuusajattelumme esiintuomista Natossa. Kysymys ydinaseista tai pysyvien joukkojen sijoittamisesta Suomeen nousee keskusteluissa jo nyt esiin. Kansallisen turvallisuuden vahvistamisessa arvioimme puolustusta ensisijaisesti kansallisista tarpeista käsin. Suomi ei tarvitse puolustuksensa ylläpitämiseensä Naton pysyviä joukkoja ja ydinaseita emme taas halua. On todennäköistä, ettei näitä kumpaakaan meille edes tarjota. Nato-jäsenyytemme suurin hyöty tulee jäsenyyden ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta, sen kollektiivisesta puolustuksesta.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon vahvistaa todellisuudessa koko liittokunnan puolustusta. Natossa meitä tarvitaan yhtä paljon, kuin me tarvitsemme jäsenyyttä.