Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut perustavanlaatuisella tavalla Suomen turvallisuusympäristöä. Kuilu Venäjän ja lännen välillä on syventynyt samalla kun sotilaallisen voimankäytön kynnys on madaltunut.
Vaikka Suomeen ei juuri nyt kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, vaatii tämä muutos meiltä toimia oman kansallisen turvallisuutemme vahvistamiseksi. Puolustusliitto Natoon liittyminen on näistä tärkein askel.
Suomi haki Nato-jäsenyyttä Ruotsin kanssa yhtä aikaa ja yhteisistä syistä. Olemme toimineet jäsenyyttä koskevissa asioissa tiiviissä yhteisymmärryksessä – tavoitteenamme, että molemmat maat hyväksyttäisiin Naton jäseniksi ennen heinäkuussa järjestettävää Vilnan huippukokousta.
Tätä yhteistyötä ovat korostaneet Nato-selonteon käsittelyn yhteydessä myös eduskunnan ulkoasian- ja puolustusvaliokunnat, ja syystäkin. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tulevat vahvistamaan merkittävästi sekä Pohjolan että koko Naton vakautta.
Suomen ja Ruotsin on kuitenkin kuljettava oma tiensä Natoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapaa kollegansa, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin Istanbulissa tänään perjantaina. Tätä kolumnia kirjoitettaessa on odotettavaa, että Erdoğan tulee tapaamisessa ilmoittamaan Suomen Nato-jäsenyyden hyväksymisestä.
Tämä tarkoittaisi sitä, että Turkki on päättänyt ratifioida Suomen jäsenyyden ennen maan toukokuisia vaaleja – ja ennen Ruotsin vastaavaa jäsenyyttä.
Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse kansallisista lähtökohdista tehdystä päätöksestä – päätöksestä turvata Suomen ja suomalaisten turvallisuus muuttuneessa maailmantilanteessa. Haluamme, että Suomi on jatkossa osa Naton yhteistä puolustusta ja siten Pohjois-Atlantin sopimuksen viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä.
On siksi luonnollista, että myös jäsenyysneuvotteluiden kärjessä on ollut ensisijaisena tavoitteena kansallisen etumme varmistaminen. Jos ja kun Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnille näyttää nyt avautuvan väylä Turkissa, on se tämän työn tulosta. On syytä olettaa, että päätöksenteko etenee samalla myös kantaansa pantanneessa Unkarissa.
Vaikka Suomi ehtisi Natoon ennen Ruotsia, on edelleen tärkeää, että molempien Nato-jäsenyydet toteutuvat mahdollisimman pian. Aivan kuten Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson totesi viikolla, tuo Suomen jäsenyys turvaa osaltaan myös Ruotsille.
Vastavuoroisesti Ruotsin jäsenyys on meille keskeinen strateginen kysymys, niin Itämeren aluetta koskevan puolustussuunnittelun kuin huoltovarmuutemme kannalta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nostanut sodan ja sen uhan yhteiskunnallisen keskustelun kärkeen. Olemme monella tapaa palanneet perimmäisten kysymysten – itsenäisyyden, demokratian ja toimeentulon – äärelle.
Sota on samalla osoittanut, että tahtoa ja kykyä puolustaa omaa maata tarvitaan edelleen. Sotilasliiton jäsenenäkin on meidän itse viime kädessä kannettava vastuu isänmaamme turvallisuudesta. Yleisestä asevelvollisuudesta, korkeasta maanpuolustustahdosta ja Puolustusvoimien suorituskyvystä huolehtiminen on siksi jatkossa entistäkin tärkeämpää.
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 18.3.2023
Viimeisimmät kommentit