Eduskuntavaaleista on yritetty kevään mittaan virittää velkavaaleja. Tästä on pitänyt huolta erityisesti puoluekentän oikea laita. Vaikka huoli valtion velasta ja sen kasvusta on otettava vakavasti, on velkapaniikin lietsomisessa vaalipuheiden makua – ja tästä pelottelun retoriikasta ovat varoittaneet viime päivinä myös maamme johtavat talousoppineet.
Suomi on elänyt viimeiset kolme vuotta – ja elää edelleen – poikkeusaikaa. Koronapandemian liikkeelle laittama maailmantalouden epävakaus sekä Venäjän hyökkäyssota ja sitä seurannut energiakriisi ovat nostaneet menopaineita myös Suomessa. Näitä kriisejä on paikattu ensin noin 16 miljardilla eurolla koronavuosina 2020–23 ja nyt Ukrainan sodan myötä noin kahdeksalla miljardilla vuoteen 2026 mennessä.
Ellei valtio olisi tullut näissä kriiseissä väliin, olisi loppulasku päätynyt suomalaisten palkansaajien, opiskelijoiden ja eläkeläisten maksettavaksi. Myös oppositiopuolueet tietävät tämän. Kriiseihin liittyneistä harkinnanvaraisista menolisäyksistä on ollut parlamentaarinen yhteisymmärrys eduskunnassa, ja niin kokoomus kuin perussuomalaiset ovat nämä kulut suurimmilta osin kuitanneet.
Oppositio on ollut niin ikää samaa mieltä myös isosta osasta tällä hallituskaudella päätettyjä, noin kymmenen miljardin muita kertaluonteisia menoja. Tähän lukeutuu esimerkiksi pienten eläkkeiden tasokorotukset, oppivelvollisuuden laajentaminen sekä lisärahoitukset hoitajien koulutukseen, sotepalveluihin ja poliisitoimintaan.
Erikoisen velkakeskustelusta tekee se, että löylyä kiukaalle heittänyt kokoomus on myöntänyt leikkausten ohella ajavansa miljardiluokan hyvätuloisia hyödyttäviä verokevennyksiä. Siis juuri sellaista talouspolitiikkaa, johon Suomella ei valtiovarainministeriönkään arvion mukaan nyt ole varaa.
Jos työn verotusta lähdettäisiin keventämään, olisi se reilua aloittaa pieni- ja keskituloisista – ei suinkaan palkkapyramidin huipulta. Suomalaisten ostovoimaa on joka tapauksessa tuettava myös julkisen talouden kannalta neutraalein keinoin.
Kasvupolitiikka on parasta lääkettä julkisen talouden tervehdyttämiseksi. Toisin kuin moni uskoi, tällä hallituskaudella ei ainoastaan onnistuttu alkuperäisessä 75 prosentin työllisyystavoitteessa, vaan työllisyysasteen nostamisessa jopa historiallisen korkealle.
Tuottavuuden pönkittämisen ohella ensi hallituskaudella on vahvistettava valtion tulopohjaa muun muassa kansainväliseen verokikkailuun puuttumisella. Menopuolella puolestaan säästöjä on haettavissa esimerkiksi fossiilitalouteen kohdistuvista yritystuista ja hallintokuluista.
Nousevien korkojen ja arjen hintojen keskellä moni kotitalous on nyt todella tiukilla. Pahimmillaan edessä on haasteita suomalaisten maksukyvyssä. Ylivelkaantumisen ongelmiin ja niiden ennaltaehkäisyyn on tällä hallituskaudella puututtu lyhentämällä maksuhäiriömerkintöjen säilytysaikaa kolmesta vuodesta kuukauteen sekä positiivisella luottorekisterillä.
Tarkkaa taloudenhoitoa tarvitaan. Viisas kirstunvartija ei kuitenkaan aseta euroja ihmisten edelle – hoitovelka, koulutusvelka ja palveluvelka ovat velkaa nekin.
Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 31.3.2023.
Viimeisimmät kommentit