Kirjoitus on julkaistu Itä-Hämeen Päivän vieras -palstalla 12.7.2022.

Alkuvuodesta Suomessa käytiin sote-vaalit. Niiden myötä kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät vuoden 2023 alusta maakunnan alueella yhteisesti päätettäväksi. Aluevaalit olivat historian ensimmäiset ja monelle äänestäjälle – ja ehkä myös ehdokkaalle – saattoi jäädä hämäräksi, mistä vaaleissa lopulta oli kyse. Pelättiin viimeisenkin päätösvallan valumista oman kunnan päättäjiltä kasvottomien vallanpitäjien käsiin. Kysyttiin, tuleeko aluevaltuustosta vain poliittisen eliitin kumileimasin, kun valtaosa ehdokkaista oli oman kunnan ulkopuolelta ja monille äänestäjälle tuntemattomia.

Miten on käynyt, kun toiminnan käynnistämisestä on nyt puolen vuoden kokemus? Kevään ja alkukesän aikana aluevaltuusto, -hallitus ja lautakunnat ovat tehneet laajaa valmistelua ja mikä ilahduttavaa, varsin yksimielisesti. Päijät-Hämeen aluevaltuustolle sote-palvelut siirtyvät ensi vuodenvaihteessa, mutta jo nyt aluevaltuusto on osoittanut olevansa kaikkea muuta kuin kumileimasin. Perinteisesti hyväksi näytöksi olisi riittänyt strategian yksimielinen hyväksyminen, mutta aluevaltuusto pisti vielä paremmaksi.

Myös kevään vaikeasta johtajavalinnasta valtuusto selvisi hyvin, kun Päijät-Hämeen hyvinvointialueenjohtajaksi valittu Marina Erhola ei odotuksista huolimatta ottanut tehtävää vastaan. Ei auttanut jäädä tilannetta harmittelemaan, sillä uusi rekrytointi oli aloitettava kiireen vilkkaan. Tilanteesta teki haastavan se, että Suomessa oli samaan aikaan osaavista johtajista kiinnostunut kaksikymmentä muutakin aluetta. Lopulta hyviä ehdokkaita kuitenkin löytyi ja valtuusto valitsi johtajaksi Varsinais-Suomessa erikoissairaanhoidon parissa kannuksensa hankkineen ja syntyjään sysmäläinen Petri Virolainen.

Aluevaltuusto näytti toimintakykynsä tekemällä valinnan äänestyksen jälkeen selvin numeroin, ilman aluehallituksen pohjaesitystä tai poliittisten ryhmien voimakasta ohjausta. Tämä antaa valitulle johtajalle vahvan selkänojan yhteistyöhön aluehallituksen kanssa, sekä johtoryhmän ja yli 8 000 henkilön organisaation johtamiseen. Valtuuston tuki on välttämätöntä, sillä haasteita tulee riittämään.

Mikään organisaatio ei onnistu tehtävässään ilman hyvää ja työhönsä motivoitunutta henkilökuntaa. Kuormittavalla sote-alalla se on ajankohtainen huoli. Onkin ollut ilahduttavaa huomata,  että hyvinvointialueille valitut johtajat ympäri Suomen, ovat  tuoneet esiin korjaustarpeet, jaksamisen, palkkauksen ja työn arvostukseen kehittämiseksi. Tämä on askel oikeaan suuntaan, sillä huonon johtamisen ja alipalkatun sote-alan muutoksen on lähdettävä myös hyvinvointialueiden johtajista. Vuodenvaihteessa henkilökunnan on voitava hyvin, jotta sote-uudistuksessa onnistumme ja saamme palvelut paremmin pelaamaan.

Hyvää kesää!