Itäisen suunnan ratayhteyksistä on keskusteltu kiivaasti kuluvan syksyn aikana. Lähtölaukauksen keskustelulle antoi liikenne- ja viestintäministeriö lokakuisella tiedotteellaan, jossa ministeriö ilmoitti jatkavansa itäisen raideyhteyden hankevalmistelua Itäratana tunnetun Porvoo-Kouvola-linjauksen pohjalta.
Keskustelu Itäradasta on palauttanut mieleeni tapahtumat reilun vuosikymmenen takaa, kun toimin edellisen kerran Päijät-Hämeen maakuntahallituksen puheenjohtajana. Silloinkin Päijät-Hämeen maakunnan keskeisenä edunvalvontatavoitteena oli nopean oikoradan toteuttaminen Lahdesta Heinolaan ja Mikkeliin.
Päijät-Hämeen tavoite oikoradasta oli vaakalaudalla vuosina 2008-2009, kun Etelä-Savon maakunnassa pohdittiin vakavasti Heinola-Mikkeli-oikoradan varauksen poistamista maakuntakaavasta. Pidimme välttämättömänä, että varausta ei poistettaisi, jotta oikorata olisi mahdollista toteuttaa tulevaisuudessa.
Maakuntamme ponnistelut olivat alusta lähtien voimakkaassa vastatuulessa. Päijät-Häme kun ei voinut suoraan vaikuttaa toisen maakunnan tekemään kaavaratkaisuun. Loppujen lopuksi ponnistelut alueellemme tärkeän asian puolesta palkittiin ja kaavavarausta ei poistettu, mistä kiitos silloisille Etelä-Savon päättäjille.
Keväällä 2018 Etelä-Savossa tultiin monien yllätykseksi toisiin ajatuksiin. Etelä-Savo lyöttäytyi yhteen viiden muun Itä-Suomen maakunnan kanssa ja esitti silloiselle liikenneministeri Anne Bernerille oikoradan rakentamista Kouvolasta Porvoon kautta Helsinki-Vantaalle. Käänne oli pettymys meille päijäthämäläisille.
Vaikka Itärata vaikuttaa hankkeena edenneen viime vuosina poliittista ohituskaistaa pitkin kohti toteuttamista, yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Lahti ja Päijät-Hämeen maakunta tukevat edelleen oikorataa Heinolasta Mikkeliin Itäradan sijaan. Tässä kannassa maakunta on pysynyt ja pysyy jatkossakin.
Katson, että Heinola-Mikkeli-oikoradalle ei ole tosiasiallisesti annettu samoja mahdollisuuksia, kuin itäisen ratayhteyden muille vaihtoehdoille. Tämä on erittäin nurinkurista, sillä Heinola-Mikkeli-oikoradan toteuttamisella saavutettaisiin Itärataa huomattavasti edullisemmin monia hankkeille yhteisiä tavoitteita.
Heinola-Mikkeli-oikorata on aito vaihtoehto Itäradalle.
Itärataan upotettavan 1,7 miljardin euron sijaan merkittävästi vaikuttavampaa olisi investoida nykyiseen rataverkkoon. Lisäksi Heinola-Mikkeli-oikoradan toteuttamisella avattaisiin rataverkon pullonkauloja, parannettaisiin rataverkon toimivuutta ja helpotettaisiin Itä-Suomesta Helsinkiin kulkua minuuttikaupalla.
Porvoon ja Kouvolan kautta kulkeva Itärata on murheellinen osoitus siitä, kun poliittinen harkinta ohittaa asiantuntijavalmistelun liikennehankkeiden valmistelussa. Kansantaloudellinen riski voi käydä vielä suureksi, kun Suomessa ryhdytään rakentamaan heikosti perusteltuja ja aluerakenteita rikkovia uusia ratayhteyksiä.
Esitykset keskeisistä liikennehankkeista tehtiin eduskuntavaalien jälkeen päähallituspuolueiden välillä ja niiden puoluejohtojen toimesta. Ikävintä tässä prosessissa onkin ollut seurata sivusta kansanedustajana, kun kansalaisille kalliiksi käyvää ratalinjausta viedään eteenpäin. Tulen jatkossakin hyödyntämään kaikkia käytössäni olevia keinoja siihen, että Itärataa ei toteutettaisi Porvoo-Kouvola-linjauksen pohjalta.
Mika Kari
Kansanedustaja (sd.), Päijät-Hämeen maakuntahallituksen puheenjohtaja
Kolumni on julkaistu Itä-Hämeen Päivän vieras -palstalla 19. lokakuuta 2020.
Viimeisimmät kommentit