Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 27.3.2022
Olen saanut toimia kolmella eduskuntakaudella jäsenenä kansallisen turvallisuuden kannalta kaikkein keskeisimmissä valiokunnissa. Puolustusvaliokunnassa, hallintovaliokunnassa ja viimeisimpänä tiedusteluvalvontavaliokunnassa työskenteleminen on mahdollistanut paneutumisen kokonaisvaltaisesti niin sisäisen kuin ulkoisenkin turvallisuuden kysymyksiin. Viime vuosina sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet yhteen yhä tiiviimmäksi kokonaisuudeksi, jonka erotteleminen ei juuri enää ole mielekästä.
Kansallisen turvallisuuden kysymykset ovat tänä aikana olleet politiikan arkipäiväisiä aiheita vähemmän julkisuuden polttopisteessä. Tätä voi pitää lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Yleensä Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu käynnistyy, kun lähialueellamme tai maailmalla päätään nostaa konflikti. Ukrainan sota on muuttanut tämän asetelman kertaheitolla päälaelleen, kun sodasta on tullut arkipäivää.
Vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymykset eivät tavanomaisina aikoina juuri saa julkisuutta, on niissä kyse päätöksenteon kaikkein kovimmasta ytimestä. Kansallisen suvereniteetin ja kansalaisten turvallisuuden varmistaminen, kun on valtion tärkein tehtävä. Ukrainan sota muistuttaa nyt meitä joka päivä kipeällä tavalla siitä, että turvallisuus muodostaa perustan koko yhteiskunnan toimivuudelle ja rauhanomaiselle elämälle.
Suomessa on perinteisesti vaalittu vahvaa maanpuolustustahtoa ja haluttu huolehtia uskottavasta puolustuksesta kaikkina aikoina. Meillä ei esimerkiksi ole ryhdytty yleisen asevelvollisuuden alasajoon silloinkaan, kun osassa maailman maista on tällaiseen ratkaistuun päädytty. Tämän pitkän linjan vaaliminen osoittautuu erityisen järkeväksi, kun Euroopassa jälleen soditaan. On ollut viisautta varautua pahimpaan.
Kun yksitoista vuotta sitten nousin Arkadianmäen portaat ensi kertaa kansanedustajana, elettiin kovin erilaisessa todellisuudessa. Sodan tai sillä uhkaamisen pelko näytti Euroopassa väistyneen. Ruotsi ajoi alas yleisen asevelvollisuuden ja muuallakin Euroopassa puolustusmenoja supistettiin. Kun nyt katson noita vuosia taaksepäin, ovat jännitteet niin lähialueillamme kuin Euroopassakin vain kasvaneet, valitettavasti.
Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan on saanut monen suomalaisen pysähtymään. Ajattelumme on liikkeessä nyt hyvästä syystä. Moni pohtii, voisiko sama tapahtua Suomellekin? Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa kaikkein tärkeintä on tosiasioiden tiedostaminen ja arvioiminen tasapainoisesti. Suomellakin on edessä poikkeuksellisen tärkeä tilannearvio, koska paluuta entiseen ei ole.
Eduskunta saa kevään aikana käsiteltäväkseen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon päivityksen. Tähän työhön käydään muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Uudelleenarviointia tullaan tekemään uusien, Venäjän hyökkäyksen myötä paljastuneiden tosiasioiden valossa. Mielestäni on selvää, ettei entiseen ole enää paluuta. Arvion siitä, miten tästä jatketaan eteenpäin, tulee perustua tarkkaan ja kiihkottomaan harkintaan. Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys on vaihtoehtojen joukossa vakavassa harkinnassa. Nyt tärkeintä on löytää ratkaisu, jolla voidaan jatkossakin taata Suomen ja suomalaisten koskemattomuus.
Viimeisimmät kommentit