Arvoisat, vuonna 1918 Vierumäen taisteluissa henkensä menettäneiden omaiset, hyvä saattoväki, niin te täällä Heinolan hautausmaalla kuin hautaustilaisuutta verkon välityksellä seuraavat ihmiset.
Olemme tänään muistamassa ja saattamassa haudanlepoon 50 ihmistä, jotka menettivät henkensä 103 vuotta sitten, Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918, Vierumäellä käydyissä taisteluissa ja niitä seuranneissa teloituksissa. Sisällisota, on sodista julmin. Onkin arvokasta, että voimme olla täällä tänään yhdessä saattamassa heitä ihmisarvoisella tavalla haudan lepoon. Pitkä matka taisteluiden jälkeisestä metsähautauksesta, päättyy vihdoin tänään, tähän yhteiseen tilaisuuteen. Surmansa saaneiden omaisille ja meille kaikille on arvokasta, että voimme tämän päivän Suomessa kokea tämän tilaisuuden yhteiseksi, erilaisista yhteiskunnallisista näkemyksistämme huolimatta.
Näissä haudoissa lepää ensisijaisesti aivan tavallisia ihmisiä, ei vain punaisia, vaan ihmisiä – joita yhdisti toivo paremmasta elämästä ja ihanteet, jotka kumpusivat eletyn elämän epävarmuudesta sekä ensimmäisen maailmansodan käynnistämästä kehityksen vyörystä. He taistelivat sodan punaisella puolella, johon he tulivat osallisiksi pääosin yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Sisällissotaa edeltäneen ajan yhteiskunnallinen epävarmuus ja maamme sisäiset jännitteet, saivat myös työväenluokan tarttumaan aseeseen. Sota syttyi, eikä sen kaiken tuhoavaa liekkiä saatu sammumaan, ennen kuin nuori maa oli maksanut siitä uhreillaan kalleimman hinnan.
Meidän tämän päivän ihmisten on ehkä vaikea, jopa mahdoton kuvitella, mitä tuon ajan eläneet joutuivat kokemaan. Sisällisota, ei päättynyt varsinaisiin sotatoimiin. Se jatkui taisteluiden päättymisen jälkeen toukokuussa 1918 tuomioiden jakamisena ilman oikeudenkäyntiä ja myöhemmin oikeudenkäyntien käynnistymisen jälkeen, tuomioiden täytäntöön panona ja vankileireinä. Sota jakoi maan vuosikymmeniksi voittajiin ja voitettuihin. Kesti kolme vuosikymmentä, ennen kuin Vierumäelle haudatut punaiset saivat metsähaudalleen muistomerkin vuonna 1949. Vasta heidän lastensa sukupolvi yhdisti kansamme, sen taistellessa yhdessä talvisodan aikana itsenäisyytemme säilyttämiseksi ja luoden raskain uhrein edellytykset nykyiselle pitkälle rauhan ja hyvinvoinnin ajalle.
Arvoisat kuulijat,
Meidän ei kuitenkaan tule ajatella vuoden 1918 tapahtumia vain ja ainoastaan historiallisena tapahtumasarjana. Nämä haudat, kuin myös valkoisen osapuolen haudat, muistuttavat meitä tänäkin päivänä yhteiskunnallisen vakauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden välttämättömyydestä. Se mitä tapahtui vasta itsenäistyneelle Suomelle, tapahtuu valitettavasti tänäkin päivänä eripuolilla maailmaa käytävissä kriiseissä. Me emme ole valitettavasti tälle kehitykselle immuuneja, vaan meidänkin on yhdessä tehtävä työtä sen eteen, ettei meitä suomalaisia johdeta enää koskaan toisiamme vastaan.
Itsenäisyytemme ja isänmaanrakkautemme on tänä päivänä yhteinen asiamme, siitä kansallinen muistijälki on vahva ja yhteinen. Meidän on kuitenkin tehtävä uupumatta työtä sen eteen, että Suomessa jokainen ihminen voi kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ettei kansalliset tunnuksemme tai isänmaallisuus ole vain jonkun ryhmittymän keinotekoinen itseoikeus. Tämä on tärkeä muistaa myös siksi, että sisällissodan ylisukupolviset arvet syntyivät, kun vielä vuosia sodan jälkeen ihmisiä leimattiin epäluotettaviksi heidän yhteiskunnallisten mielipiteidensä tai pelkän sukulaisuuden takia.
Kaikesta sodasta ja sen jälkiselvittelystä huolimatta on huomion arvoista, että kansakuntamme säilytti demokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä sisällissodan jälkeen. Tätä osaltaan vahvisti jo vuonna 1919 järjestetyt kunnallisvaalit, jossa myös sodan hävinneellä osapuolella oli mahdollisuus palata demokraattisen vaikuttamisen tielle. Suomalainen oikeusvaltio ja sen rakenteet syntyivät, vahvistuivat ja kestivät jopa 30-luvun ääriliikkeiden muodostaman paineen demokratiallemme.
Arvoisat kuulijat,
Haluan näin lopuksi lausua sosialidemokraattisena kansanedustajana lämpimät kiitokset hautauksen järjestelyiden käynnistämisestä kaikille mukana olleille tahoille, niin yksityisille ihmisille kuin Wersowood Oy:lle, jonka taloudellinen panos hautojen siirtämisessä on ollut merkittävä.
Olette tehneet suuren työn näiden 50 sisällissodassa henkensä menettäneen ihmisen ihmisarvon vaalimiseksi ja heidän omaistensa muiston kunnioittamiseksi. Samalla olette osaltanne yhdistäneet ensiarvoisen hienolla tavalla kansallisen yhtenäisyytemme ja toistemme keskinäisen kunnioittamisen yleviä periaatteita.
He, jotka näissä haudoissa nyt lepäävät, voivat olla ylpeitä siitä maasta, jonka me saimme heidän jälkeensä vastuullemme. Pidetään isänmaastamme hyvää huolta, yhdessä, tillsammans.
Kiitos.
Viimeisimmät kommentit